Älä takerru menneeseen, älä haaveile huomisesta.
Keskitä mielesi tähän hetkeen.
-Buddha-



maanantai 30. elokuuta 2010

Rokkiksen mekko

Sairastamisesta on vähän hyötyäkin. Kun ei jaksa tehdä muuta, voi vielä kuitenkin neuloa. Rokkiksen mekko tuli valmiiksi ja onnistui hyvin. On erittäin paljon tilaajansa näköinen. Toivottavasti myös kokoinen ja mieluisa!
Värit ovat todellisuudessa paljon heleämmät ja iloisemmat, taas kerran.

sunnuntai 29. elokuuta 2010

mitä ihminen muuta tarvitsee

Lähdin lauantai-aamuna ajelemaan Anjalaan, potemaan rauhassa pientä syystautia. Talo oli jo vähän viileä, aloitin potemisen laittamalla tulet kaikkiin tulipesiin. Pönttöuuniin, puuhellaan, vesipadan alle ja kiukaaseen vedon parantamiseksi.
Pönttöuunin lämmitin ensimmäisen kerran oikein kunnolla. Poltin aluksi hiukan paperia tuhkaluukussa, sitten sytytin pesään tulet ja laitoin luukut kiinni. Kahdella vajaalla pesällisellä uuni kuumeni niin, että se hohkasi lämpöä vielä sunnuntaiaamunakin. Uskomattoman hieno laitos! Muuratussa puuhellassakin on massaa, mutta sen lämmityskyky ei edes lähentele pönttöuunia. Nyt olen varma, että talo lämpiää talvellakin, varsinkin kun peruslämmön pitää sähköpatterilla. Huojentavaa kun syksy on kohta niin kiireinen, etten yli kuukauteen pääse mökille. Nyt käyn kaikki mahdolliset hetket.
Anjalassa on kuivaa. Se alkaa näkyä aikaisena ruskana. Pihlajat ovat kellastaneet lehtensä ja punanneet marjansa. Saa nähdä tuleeko leuto talvi, pihlaja ei vanhan sanonnan mukaan kuulemma kanna kahta taakkaa; marjoja ja lunta.

Minä olin rauhassa. Lisäsin puuta välillä, kuuntelin radiota ja neuloin keinutuolissa. Söin kun siltä tuntui ja join runsaasti teetä. Mieli ja ruumis nautti jokaisesta hetkestä.
Illalla lämmitin saunan. Olisipa jokaisella sellainen paikka kuin minulla.

Kotiin lähtiessä poimin pudokkaat maasta ja kotipihalla ensitöikseni myös. Katkoin muutaman raparperin mukaan, kuorin, pilkoin ja laitoin paistoksen uuniin. Inkivääriä, kanelia, sokeria, kauraa, voita. Tuoksu on hurmaava ja maku vielä parempi. Vaniljavaahdon kanssa täydellistä.
Tällaisia asioita ei saa kaupasta ja jos saisi, niiden hinta olisi tähtitieteellinen. Onni on pienissä asioissa ja joskus uskomattoman yksinkertaista. Vanheneminen on kiitollista.




tiistai 24. elokuuta 2010

Tilaustöitä

Huomaa että työ on alkanut. Täysillä mennään ysiluokan oppimääriä.
Erkkaluokan tahdilla onneksi. Mutta huhhuh silti.
Tilaustöitä on kertynyt jonoksi asti. Nuorimmaisen isoäiti tilasi mekon, josta kuvassa on helma. Toisessa tilauksessa on vauvan villatakki, -housut ja pipo. Osa 2 menossa. Kolmantena Sannalle pitkävartiset riemukkaat tossut. Yhtään kerää en ole ostanut moneen kuukauteen. Mekkoonkin hupenee varastot oikein mukavasti. Ja tossuihin taas lisää. Muutama päivä koulutuksessa suo lisää neulomistunteja ja tulossa olevat hampaanpoistot yhtä lailla. Viikonloppu kuluu mökillä. Ah.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Sain sen!

Tämä koru jäi vaivaamaan. Nyt se on luonani, oikeassa paikassa. Ja tapasin taas hurmaavan tekijänsä. Jotkut ihmiset vain ovat vastaansanomattoman positiivisia.
Käytiin miehen kanssa mökillä. Käveltiin Kymijoen yli Inkeroisten tehdasalueen puolelle, ja mitä sieltä löytyikään! Kokonainen kylä kirkkoineen päivineen. Upea puutaloalue, joukossa uudempaakin asutusta, mutta kaikki tehtaan väkeä varten. Kunpa edelleen olisi olemassa sellaista huolenpitoa. Olin todella vaikuttunut.
Olin jo aiemmin käynyt Patosillalla lasten kanssa ja lukenut opastekyltin, jossa kerrottiin alueen historiasta. Anjalan-Inkeroisten alueella on asuttu jo 7000 vuotta sitten. Se vasta sykähdyttävää onkin. Miestä nauratti kun huomasi että minua melkein alkoi itkettää, niin hienolta tuntui. En osaa selittää lainkaan,miksi niin käy. Joskus ympärillä on niin paljon vanhaa ja hyvää energiaa, että karvat nousee pystyyn ja silmiin kihoaa vesi. Samoin kävi kun astuin ensimmäisen kerran nykyiseen mökkiini. Selittämätön itku. No, silmät kostui silloinkin kun katselin Apollo 13-elokuvaa ja sukkula laukaistiin avaruuteen..
Se tuntuu siltä kun menee ihmetyksestä sanattomaksi. Tai kun havahtuu, että ihminen tavoittelee taivaita kun oma planeetta on raiskattu. Tai miettiessä, millaista elämä on ollut Anjalassa vuonna 5000 eKr. Olen saanut onnekseni ihmettelyn lahjan, ei tarvitse matkustaa kauas nähdäkseen ihmeellisiä asioita.
Parhaimmillaan tarvitsee vain kääntyä hetkeksi sisäänpäin.

tiistai 17. elokuuta 2010

Vihdoin valmis!

Verho on vihdoin valmis. Aika pitkään meni tehdessä, mutta tekeminen oli koko matkan mukavaa. Lopputulos on onnistunut ja huoneesta otetut värit tekevät verhosta kokoavan elementin. Sain taas oman neulomisnurkkauksen kun verhoilemani tuoli löysi itselleen paikan.
Keittiön puoleisessa näkymässä on keittiön värit. Näinkin pieni yksittäinen osa lisää kodikkuutta runsaasti. Ääntä verho tuskin hirveästi eristää, mutta vaimentaa kuitenkin terävimmät kolinat.
Hartiat ON jumissa. Menen kuntosalille kadottamaan jumituksen.

maanantai 16. elokuuta 2010

Tapanilan katukirppikseltä

Sunnuntai-iltapäivä sujui leppoisasti viihtyisän Tapanilan omakotitaloalueen katukirppiksellä. Löytöjäkin tuli tehtyä. Kuvan koru hurmaavalta käsityöläiseltä, materiaaleina ikkunalasi ja vanha postimerkki. Olisin voinut valita vaikka minkä, otin tämän. Siirtomaa-ajan fossiilin, merkin Belgian Kongosta. Vähän harmittaa etten ottanut sitä paholaisnaamiota muistuttamaan siitä sisälläasuvasta..
Tätä lähdin oikeastaan etsimään: kunnostettavaksi kelpaavaa nojatuolia. Kahden tunnin kiertelyn jälkeen osuin sattumalta oikeaan paikkaan ja siellä tämä oli siskonsa kanssa odottamassa! Ja hinta oli mykistävä, kaksi tuolia kympillä! Mietin ensin, otanko vain yhden, mutta autonhakumatkalla tulin järkiini ja ymmärsin ottaa molemmat.
Viittä tuntia myöhemmin toinen oli jo saanut uuden ja ehomman ulkomuodon. Avasin vanhan verhoilun, irrotin meriheinät, naulasin takaisin irronneen selkänojajuutin ja kasasin takaisin. Punaisen verhoiluvillan olin ostanut jo pari vuotta sitten, nyt se tuli käyttöön. Puisille osille en tehnyt mitään, ajan patina saa näkyä. Kunnostamisesta helpon teki jousien hyvä kunto ja ehjä sidonta, silläkin uskalsin ostaa molemmat. Toisesta tulee aivan erilainen, jätän ehkä käsinojatkin pois.. Himottaisi tehdä tilkkupinta.


lauantai 14. elokuuta 2010

lisää väriä elämään

Keittiössä oleva työpisteeni on ollut sekava, sottainen ja ankea. Vaan eipäs ole enää, siihen tarvittiin vain totaalikyllästyminen ja n. 50e rahaa. Kuvan tuoli oli valkoisen maalin peitossa ja romahtamaisillaan. Putsasin maalit pois ja irroitin etujalat, putsasin liitokset liimasta ja kasasin uudelleen. Helmi-kalustemaalia pintaan ja istuinosaan vähän lisäfylliä ja kirppikseltä kuin tilauksesta löytynyt smaragdinvihreä silkkikangas ja tuoli on saanut uuden elämän. Tuoli on 1930-luvulta ja peräisin isovanhempieni kodista. Lieneekö häälahjoja?
Seinän maalauksen lisäksi liisteröin tapettipalloja ja ostin Ikeasta Lack-hyllyt ja valkoisen varjostimen lamppuun. Nyt on tavarat paikallaan ja pöytä tyhjä. Verhokin alkaa valmistua, tikkaus etenee ja hartiat jumittuu.. Työpisteeni kasvojenkohotus onnistui erinomaisesti!

torstai 12. elokuuta 2010

Kävien eilen ilta-ajelulla viemässä riemutossut perille uudelle omistajalleen ja sain vierailla IHANASSA Huvilassa. Koti on käsittämättömän tunnelmallinen ja kaunis mutta asukkaansa sitäkin hurmaavampia. Kolme pitkätukkaista ihanaa tyttöä puhui kilpaa toistensa päälle ja esitteli minulle kotiaan. Sain lahjaksi myös pienet askartelut ja risukranssin. Hymyilin koko kotimatkan ja tunsin itseni energisoituneeksi ja onnelliseksi. Matkalla keksin eräästä näkemästäni seinästä ja väreistä inspiroituneena, mitä teen keittiön kalpealle ja ankealle seinälle.. Kehyksiin vihreää ja erivärisiä tapetinpaloja perään! Vaihdan verhot vuosia sitten valmistettuun Ikean Dalarhästar-kankaaseen ja Nyrkkeilijä suostui vaihtamaan työpöydät päittäin. Nyt keittiön kalusteet ovat samaa sarjaa. Perästä kuuluu!

keskiviikko 11. elokuuta 2010

tiistai 10. elokuuta 2010

Ja voittaja on...

sade, laita yhteystietosi sähköpostiini kasveska(at)kolumbus.fi, laitan paketin tulemaan pikimmiten! Kiitos kaikille osallistumisesta!

viimeiset lomapäivät

Ensi viikolla alkaa taas uusi lukuvuosi ja arki. Nautin viimeisistä lomapäivistä käsitöiden kanssa. Ompelen, virkkaan, neulon, kaiken ajan käytän käsitöihin. Lapset ovat omissa toimissaan, hakevat ruokaa kun on nälkä. Sen verran laskeudun omalta planeetaltani, että valmistan ruokaa ja käyn kaupassa. Kaikki muu saa olla kuten on.
Langanlopuista virkkaaminen on todella inspiroivaa ja jokainen tuotos inspiroi uuteen..
Veljentytär muuttaa ensimmäiseen omaan kotiinsa. Osa-aikatyö kangaskaupassa ei ole seuraamuksetonta, sukulaisille myytäviä kankaita oli melkoinen läjä. Minulle löytyi mm. nämä. Mustaa trikoota ja Nanson hedelmäkangasta. Yksi työvaate lisää ja Peikkiskin saa lainata.


maanantai 9. elokuuta 2010

väriä elämään!




Tein loppuun talvella aloittamani langanlopputossut ja hyvä että tein vasta nyt. Niistä tuli riemukkaat, värikylläiset ja hauskat. Vähän näissä on jotain itämaistakin..
Vapaalla virkkauksella tein kuvioita; lintua ja kalaa ym. Näitä voi käyttää vaikka ulkona kunhan kumipohjat on liimattu. En ole varma, jäävätkö itselle, mahtuvat jalkoihin 38-40.

sunnuntai 8. elokuuta 2010

arvonta!

Lankakorin siivousarvonta: Dropsin alpakkaa 150g, Novitan Jenga 100g, Patonsin paksut punaruskea puuvilla 100g, vaaleansininen puuvilla 200g, vaaleankeltainen 50g
Jos haluat nämä omaksesi, osallistu arvontaan jättämällä kommenttilaatikkoon nimesi. Arvomme voittajan Peikkiksen kanssa tiistaina 10.8. klo 18.

hiuksista/hiuksettomuudesta

Minulla on vähän tavanomaisuudesta poikkeava kampaus. Omasta valinnastani, ollut jo yli kymmenen vuoden ajan aina silloin tällöin. Viihdyn tässä aina kaikkein parhaiten. Piirteeni eivät ole mitkään helposti piilotettavat, tällä tukalla vielä vähemmän. Mutta en varmaankaan olisi tätä alunperin kokeillut, jos olisin jotakin halunnut piilottaa. Eka kerta oli silti riski, ei voi tietää etukäteen, miltä puolen sentin siili näyttää..
Minulle se kuitenkin ilmeisesti sopii. Aivan vieraat ihmiset antavat positiivista palautetta. Viimeksi tänään Eltsun huoltsikalla eräs tunnettu urheilutoimittaja oikein pysähtyi antamaan vuolassanaisesti positiivista palautetta. Se oli todella hämmentävää mutta erittäin ilahduttavaa tietenkin.
Hesarissa joku vastaavalla kampauksella varustettu nainen keväällä paheksui ihmisten kommentteja ulkonäöstään, hänelle se oli tullut ilmeisesti yllätyksenä. Itse olen sitä mieltä, ettei tällaista valintaa kannata tehdä, jos haluaa kulkea näkymättömänä. Varmaa on, että kommentteja tulee. Itse olen positiivisen palautteen ohella kuullut olevani skini, rasisti ja tietenkin lesbo. Näihin kommentteihin minulla ei ollut mitään sanottavaa, yritin hymyillä ymmärtäväisesti. Elämme kuitenkin edelleen yhteiskunnassa, jossa sovinnaiset roolimallit ovat vallalla. Minulle kuitenkin sopii mainiosti herättää ajatuksia, olen siitä jopa iloinen. "Pelottavan" kampauksen alla asuu hymyilevä ja ystävällisyyteen taipuvainen tavis.

lauantai 7. elokuuta 2010

kotona kerkiää


Tämän vuoden kenkä-ja vaatemuoti on täysin ulkopuolellani. Lähes kaikki ostokset olen tehnyt kirppikseltä. Oikeastaan on ihan hyväkin niin, mieluummin kierrätän ja käytän uudelleen. Mökillä ollessa tulee tehtyä sellaista, mitä kotona taas ei. Nyt kun tuli sellainen hetki että mökille ei ehdi, käytän ajan ja varastot hyväkseni. Tämä mekko tykötarpeineen syntyi kaapissa olleista tarvikkeista. Todella kauniin purppuranpunaisen villamusliinikankaan löysin muutamalla eurolla kesällä kirppikseltä. Nyt se muuttui erittäin onnistuneeksi A-linjaiseksi mekoksi, joka tulee olemaan paljon päälläni. Vuorikankaaksi laitoin väriin sopivaan trikoon, jota sattui olemaan juuri sopiva pala. Fiiliksen mukaan pidettäväksi tein kukkasen rintapieleen.

Marimekon jämäpalasta tein päällisen sohvatyynyyn.
Verho on vielä kesken, tikkaus vaatii välitöitä!


keskiviikko 4. elokuuta 2010

ystävyydestä

Olin mökillä ystävän kanssa. Sellaisen, jonka kanssa keskusteleminen on tajunnanvirtaa ja normaali aikakäsitys katoaa. Sellaisen, joka jatkaa lausettani ja täydentää ajatteluni. Olimme kuin pitkässä terapiasessiossa, kuitenkin paremmassa, koska tunnemme toisemme ja kuulumme samaan perheeseen. Sellaisen tapaamisen jälkeen jaksaa taas paremmin kaikki pinnalliset tapaamiset, joissa ei puhuta mistään mikä auttaisi taas paremmin ymmärtämään elämän suunnatonta monimuotoisuutta.
Toivon jokaiselle sellaista ystävyyttä.
Rakastan sinua, ystäväni. Olet mittaamattoman arvokas.

maanantai 2. elokuuta 2010

vain yksi ovi

Edellisessä postauksessa kerroin kauniista ovesta. Nyt se ovi on kotona ja paikoillaan. Kokonainen päivä meni olkkarin uudelleen järjestämisessä (=siivoamisessa).
Turhia romuja pois, laatikot järjestykseen, tavarat kaappiin, hyllyt ikkunalaudoiksi, kaksi lipastoa vaihtaa paikkaa jne.
Keittiössä olleet hyllyt siirsin isojen ikkunoiden alle. Sain veljeni kautta käytöstä poistettua labralasia, ne ovat nyt arvoisessaan paikassa.
Samoin nuorimmaisen keväällä saama hymypoikapatsas :).
Olkkari on nyt ihanan boheemi. Ja ovi juuri oikeassa paikassa. Tekeillä oleva oviverho sopii tismalleen jo olemassaolevaan värimaailmaan. Sinisistä sohvista en kovin kauheasti pidä, mutta siedän. Kahden aikuisen ihmisen lyödessä hynttyyt yhteen ei ihan kaikkea voi itse valita.
Eikä uusiakaan ole järkeä ostaa vain ulkonäkösyistä.
Huputtamista olen harkinnut, toistaiseksi saa olla ihan vaan näin.