Älä takerru menneeseen, älä haaveile huomisesta.
Keskitä mielesi tähän hetkeen.
-Buddha-



sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Norot ovat muuttuneet tällaiseksi. Secretwoolista ostettu Cascade pääsi mukaan. Tein tarkoituksella lyhyen, käytän paljon tunikoita ja paitamekkoja ja tavallisen villatakin pituus on jotenkin aina ihan väärä. Nyt allaoleva vaate pääsee laskeutumaan hyvin.
Akateemisesta löytyi inspiroiva nikkarointikirja ja luonnoslehtiö. Kirjan avulla meinaan oppilaitteni kanssa väsätä jotain. Vihkoja mulla on joka paikassa, niissä on ajatuksia, ideoita, muistiinpanoja, poimintoja kirjoista ja merkintöjä ties mistä. Luonnosvihkon täyttymisestä en oikein osaa vielä sanoa, mulla on tapana luonnostella asiat päässäni ja sitten toteuttaa ne. Näen rakenteet kuvina mielessä, riittää, että makaan silmät kiinni ja mielikuvittelen, hetken päästä on mietitty vaikkapa miten lauteet pitäisi rakentaa. Kunpa vielä osais kaikki tekniikat.. Vanhin veljeni osaa ja hän käyttää samaa suunnittelutekniikkaa. Ja hän on todellinen keksijänero!

Hesarissa oli mulle sopiva neulomiskohde. Nututus. Etiopialaisten sairaalassa synnyttävien naisten lapsille neulotaan Suomesta nuttuja, sukkia ja hattuja. Vain 8% etiopialaisvauvoista syntyy sairaaloissa ja nuttujen avulla houkutellaan äitejä sairaalaan synnyttämään. Tämä on minusta erinomaista. Vauvojen vointia voidaan seurata ja äideille voidaan antaa tietoa ja opastusta myös perheeseen ja perhesuunnitteluun liittyvissä asioissa. Köyhän maailman ongelmien ratkaisussa äidit ja naiset ovat avainasemassa. Tässä olen mieluusti mukana!


maanantai 22. maaliskuuta 2010

postin tuomaa

Tilasin viime viikolla GetKnitted.com-sivustolta Amy Butlerin herkkukangasta ja Noroa, tulivat tänään, viidessä päivässä. Loistavaa palvelua ja mikä mieluisaa, hinnat kohdallaan!
Nyrkkeilijälle kelpasi pitkästä aikaa äidin tekemä pipa.
Tuli tarpeeseenkin, edellinen oli juuri tänään hävinnyt.
Ja tämä oli se lankoja odotellessa-työ. Nythän ne tuli.


sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

viikonlopun rauhaa

Perjantai-illan jooga sain mut normaalin hyvänolontunteen sijaan ärsyyntyneeksi. Meillä oli sijainen ja tavallisesti niin haastava ja fyysinen jooga oli hengittelyä ja liikesarjoja hissukseen. Huomaan kaipaavani todellista tekemistä, jossa kroppa joutuu koville. Haluan joutua miettimään etukäteen, pystynkö tekemään kaikki liikkeet ja iloita onnistumisesta tai pohtia epäonnistumista. Nyt oli liian helppoa ja mitäänsanomatonta, ainakin mulle. Onneksi miehen kanssa sai heti purettua ongelmatilanteen, hän kyllä huomaa heti kun mua ärsyttää.
Lauantaina olin omien ja muovipoikien kanssa keilaamassa ja pizzalla. Se oli kivaa.
Peikkis oli isosleirillä. Illalla vielä veljen hiusten leikkaus ja tyttärensä hiusten raidoitus.
Työkaveri sai vauvan, pienen rintsessan. Aiemmin kovin cooli ja rock äiti myönsi nauraen puhelimessa muuttuneensa ihan lässyttäväksi ihmiseksi. Ennen kuin ehdin vierailemaan lässyttävän äidin ja pienen rintsessan luona, lähetän postia. Tossuissa tuoreen äidin tekemät napit, jotka nappasin opehuoneen hellalta paistopelliltä.
Jämälankasukat Noron lopusta ja SandnesGarnin Paleten jämästä. Näitä oli ihana tehdä, värit ovat todella herkut.

Kenkälaatikko sai myös tapettikuorrutteen, nyt työpöydällä on kokonainen setti samaa sarjaa. Ehkä vähän tylsää, mutta onpahan siistiä.
Sunnuntain iltapäivällä yksi tukanleikkuu lisää, pannaria, mokkapaloja ja sämpylöitä.
Postista on tulossa Noroa lisää, sitä odotellessa pitäis varmaan neuloa jotain.
Vuorovaikutus-kurssilaisten kanssa lukupiiri pyörii jo, ehkäpä luen itsekin vähän eteenpäin.

Joskus arvostelin vanhempiani kokoajantekemisestä.
Itse olen kyllä ihan samanlainen, ellen pahempi.

torstai 18. maaliskuuta 2010

kahtaalla tapahtuu edelleen

Sattuman kauppaa, että postista tuli juuri tänään kaksi kuorta samasta osoitteesta. Toisessa oli työsopimus yliopistolle ja toisessa se kovasti toivomani tulos: läpäisin pääsykokeen ensimmäisen vaiheen ja kuoressa oli kutsu haastatteluun! 21.5. tiedän, olenko ensi vuonna opiskelija. Tänään piti käydä tarkistamassa, mitä opiskelu oikein pitää sisällään. Onneksi se onnistuu työn ohella, neljä kuukautta pitää olla kuitenkin virkavapaalla kevätpuolella. Harjoittelussa varmaankin. Edelleen ottaisin mieluusti opiskelupaikan vastaan..

tiistai 16. maaliskuuta 2010

kurssialoitus

Tänään olin ensimmäistä päivää opettamassa yliopistolla. Hyvin se sujui, niin kuin ajattelinkin. Toisen osapuolen fiiliksistä en osaa sanoa, mutta ainakaan kukaan ei haukotellut ja keskustelu oli vilkasta. Aloitin kummatkin ryhmät samalla tavalla. Tsekkasin läsnäolijat ja annoin tehtäväksi kirjoittaa muutaman minuutin minusta. Niin juuri, minusta. Keneksi he minua luulevat. Tästä sain hyvän johdannon ennakko-oletuksiin ja -luuloihin joita jokainen meistä kantaa kohdatessaan uuden ihmisen. Vasta tämän jälkeen kerroin itsestäni. Ehkä kaksi oli arvannut edes sinne päin. Tehtävä toimi hyvin, koska minua luullaan usein joksikin muuksi kuin olen. En lukenut kirjoituksia, kysyin vain ohimennen osuiko kukaan. Tästä saimme hyvän aloituksen kurssiin, jonka tavoitteena on saada aikaan kehitystä ja ajattelua vuorovaikutustaidoissamme.
Mulla oli ainakin kivaa!

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Lapsettomana viikonloppuna

.. on vähän orpo olo, mutta aikaa monenlaiselle.
Peltipurkkeja päällystelin tapetinpaloilla.
Sininen Borås Tapeterin Emma-tapetti sisustusliike Mingosta ja keltainen Tapettitalon mallistoa. Otin Emmaa pienen pätkän näpertelyä varten, mutta se sopisi kovin hyvin kodin väreihin vaikka isommastikin.
Ja on kyllä todella kaunis! Lisäksi tein kirjoitusalustan samaisesta tapetista. Pahvia, tapettia ja kristallimuovia Etolasta sekä ompelukone. Vips ja valmis. Kestää kosteaa ja on siis siivottavissa!

Oli myös aikaa siivota rauhassa ja ostaa kevään värisiä kynttilöitä keittiöön.

Jokin aika sitten törmäsin blogikierroksella tällaisiin. Selvisi niiden olevan sytykeruusuja. Linkistä löytää ohjeen. Kokeilin tehdä, ihanan helppoa ja kivaa. Äsken kokeilin, toimiiko oikeasti sytykkeenä ja toimii! Ihan loistava keksintö. Näitä tehdään koulussa oppilaitten kanssa mökille vietäviksi. Kyllä ihminen on kekseliäs.
Ensi viikko tulee olemaan erikoinen. Menen opettamaan yliopistolle ja toisaalta saan tietää pääsenkö soveltuvuuskokeeseen samaan laitokseen. Todella outoa. Mutta upean monimuotoista elämää, juuri sitä mitä haluankin. Onnekasta.

torstai 11. maaliskuuta 2010

Olen jo monta kertaa lyhyen ajan sisällä ihmetellyt ajan kulumista. Eilen moni asia konkretisoitui.
Tämän kuvan ottamisesta on pian 18 vuotta. Olin 20-vuotias, onneni kukkuloilla ja naiivi. Ja tämä vauva oli koko maailmani. Hyvä kun oli, koska mihinkään en oikein päässyt. Rintamaito oli ainoa, mikä kelpasi. Yhden kerran kokeiltiin kotiin jäämistä isän kanssa, lopputuloksena kaaressa oksennettu pullomaito (lypsettyä kylläkin). Vierottaminen oli pakko tehdä siinä vaiheessa kun poika juoksi perässä ja huusi:"maitoa"! Minä piilouduin kaappiin. Ja isä lähti vieroitusleirille mökille. Siihen loppui imetys ja alkoi äidistä itsenäistyminen. Ajattelin, että tässä olisi minulle riittävästi: yksi ihana ja suloinen lapsi. Elämänkirjaan oli kirjoitettu toisin, onnekseni.
Eilen saapui Suomen puolustusvoimien kirje. Kutsunnat ovat ensi syksynä. Tänään oli autokoulun ensimmäinen info ja teoriatunnit sovittuna. Yksi keikkatyöpaikka kesäksi on jo varma, toinen, pysyvämpi on vielä haussa. Kohta aikuinen.
Ja minkälainen! Ystävällinen, luotettava, vastuullinen, empaattinen, rakentava, ahkera, tunnollinen, huumorintajuinen ja rakastava. Miten minulla voi olla sellainen lapsi? Eikä vain yhtä vaan kolme. Olen saanut enemmän kuin ansaitsen. Minä, lähes teiniäiti. Eniten on kai kiittäminen omia vanhempiani, jotka kuitenkin istuttivat minuun ne asiat, jotka ovat elämässä aina kantaneet. Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi, erityisesti lastasi.

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

kevättä ilmassa

Kevään viimeiset (?) huopposet. Aina näistä tulee hyvät. Nykyisestä huovasta myös, vaikka onkin niin paksua, että ommellessa sormet rikkoutuu ja työstä täytyy pitää paranemistaukoa. Toisaalta, veri toimii hyvin pitona neulan ja sormen välissä.. ;-)
Eilen olin koulutuksessa, nämä syntyivät siellä, tai no, oli toisen varresta tehty kymmenen senttiä. Lankana Järbon sukkalanka, erittäin hyvän tuntuinen neuloessa ja valmiina. Nordiasta kotoisin. Sain ne valmiiksi juuri kun viimeinen luento loppui ja lankaa jäi 1 metri! Ja ihan lonkalta veikkasin ekan sukan jälkeen langanmenekin. Joskus käy tuuri. Iltapäivällä kyllä ajattelin, etten neulo vähään aikaan.. Ja mitä vielä, illalla oli jo allaoleva huivi taas käsissä.

Tätä teen ystävälleni, joka käy läpi tyylimuutosta. Neuleet pukevat häntä erinomaisesti ja boheemi tyyli, tämä toivottavasti kannustaa häntä neuleasusteiden käyttöön myös kiireisessä lehtitalossa. Lankana Gedifran Riana Villiksestä.

Tämä näkymä on koko talven odottanut minua ihan yksin.. Rinnassa jo hakkaa ikävä mökille. Koko talven olen yrittänyt mennä, aina on ollut liian kylmä. Vanhan talon muureja ei sovi lämmittää nopeasti, tulee halkeamia. Siksipä siis muutaman päivän takia ei ole kovilla pakkasilla kannattanut mennä. Mökki sijaitsee Suomen lumisimmassa kunnassa, lumenpudottajat kävivät onneksi tyhjentämässä katon kun havahduin tilanteeseen pari viikkoa sitten kuultuani asiasta uutisista.
Ai niin. Minut pyydettiin yliopistolle pitämään vuorovaikutuskurssi opettajaksi opiskeleville. Olin aika otettu ja tietenkin menen. Aika ihanaa vaihtelua opettaa aikuisia.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

viikonlopun aurinkoa

Hiihtoloman prinsessavierailu saa nyt hiukan jälkitoimitusta. Kultaiset tossut ihanaan roosa-kultaiseen pukuun. Kumipohjatkin on ettei prinsessa mene mukkelis-makkelis! Uteliaisuutta herätti kovasti kun vierailulla pyysin tyttöä ja isäänsä piirtämään jalankuvan paperille.. tätä vartenhan se oli.
Palamekko, osa 3. Tytär tyhjensi kaappiaan ja minä kaivoin ompelukoneen. Pian täytyy taas pitää kaapintyhjennystä. Kirppispöytä täytynee ottaa pariksi viikoksi.
Talven viimeisiä huopposia valmistan. Tämä tuote on alkanut elää jo aivan omaa elämäänsä. Mikä tietenkin on todella ilahduttavaa! Kovilla pakkasilla mikään ei ollut niin lämmin kuin tämä jalkine: paksut villasukat ja varret pitkäksi, avot!
Ja tämä lumen määrä! Viime keväänä tähän aikaan saattoi istua iltapäiväteellä takapihalla auringossa, tänä vuonna siihen pisteeseen päästään varmaankin vasta toukokuussa. Nyt takapihan ovi ei edes aukea..